Aalto-1 tarkemmin


Aalto-1 on Aalto-yliopiston avaruustekniikan opiskelijaprojektina toteutettava nanosatelliitti, jonka kehittämiseen on osallistunut yli 80 Aalto-yliopiston opiskelijaa.

Mukana hankkeessa ovat myös VTT, Turun yliopisto, Helsingin yliopisto ja Ilmatieteen laitos.

Satelliitin kehittäminen alkoi vuonna 2010 ja se laukaistaan avaruuteen (viimein!) kesäkuussa 2017.

Aalto-1 on ensimmäinen kokonaisuudessaan Suomessa suunniteltu ja rakennettu satelliitti. Aalto-1 on myös ensimmäinen satelliitti joka on kansainvälisessä rekisterissa rekisteröity Suomeen.

Aalto-1 on kunnianhimoinen hanke – ja siksi riskialtis

Satelliitti tulee testaamaan avaruudessa erittäin pienikokoista, mutta kyvykästä Maan kaukokartoitukseen tarkoitettua AaSI-spektrometriä ja avaruussäteilyä mittaavaa RADMON-mittalaitetta. Lisäksi se koettaa käyttää avaruudessa Suomessa keksityn ns. sähköisen avaruuspurjeen periaatetta satelliitin kiertoratanopeutta pienentävänä plasmajarruna.

Satelliitin tekniikka on uudenlaista ja sitä on testattu paljon enemmän kuin opiskelijasatelliitteja yleensä. Kaikki, mitä Aalto-1 -tiimi tekee, on ainutlaatuista Suomessa.

Uudesta avaruustekniikasta voi tulla Suomeen uusi teollisuudenala

Edullisten ja nopeasti tehtävien piensatelliittien kysyntä maailmassa lisääntyy nopeasti. Suomella ei ole resursseja laajamittaiseen avaruustoimintaan, mutta Aalto-1:n avaaman tien ansiosta Suomi voisi olla hyvässä etulyöntiasemassa piensatelliittien ja niiden osien valmistajaksi; kyseessä voisi olla liikevaihdoltaan miljardiluokkaa oleva uusi teollisuudenala.

Jo nyt Aalto-1 on synnynnänyt kaksi alalla toimivaa spin-off -hanketta: uudenlaista piensatelliittiverkostoa suunnittelevan, suuren kansainvälisen rahoituksen jo toiminnalleen taanneen Iceye Oy:n sekä Reaktor-yhtiön suurta mielenkiintoa herättäneen avaruusohjelman.

Lentomalli koestettavana

Tieteellinen piensatelliitti

Aalto-1:n päähyötykuorma on VTT:n kehittämä kuvaava Fabry-Pérot-spektrometri, Aalto-1 Spectral Imager (AaSI), jolla on tarkoitus kokeilla MEMS-teknologiaa avaruudessa.

Satelliitin toinen hyötykuorma on Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistyönä kehitetty RADMON-säteilyilmaisin. Se mittaa yli 10 megaelektronivoltin (MeV) protoneja ja yli 0,7 MeV:n elektroneja, ja sillä kartoitetaan hiukkassäteilyolosuhteita Maan matalallla kiertoradalla.

Kolmas hyötykuorma on Ilmatieteen laitoksen tutkijan Pekka Janhusen kehittämän sähköisen aurinkotuulipurjeen idean toimivuutta testaava plasmajarru.

Kompakti paketti

Satelliitti perustuu Cubesat-formaattiin, mutta on kolme kertaa suurempi kuin perus-Cubesatit; yleensä ne ovat 10 x 10 x 10 cm, mutta Aalto-1 on 30 x 10 x 10 cm.

Satelliitin alijärjestelmiin kuuluvat päätietokone (OBC), navigaatio- (iADCS, GPS), kommunikaatio- (COM), sähkö- (EPS), runkorakennejärjestelmä (STR) ja hyötykuormajärjestelmät (AaSI, RADMON, EPB).

Sisällä olevat piirilevyt ovat järjestetty kahteen kompaktiin pinoon, joista käytetään nimityksiä lyhyt ja pitkä pino.

Pitkä pino on suorassa kulmassa satelliitin pituusakseliin nähden, ja lyhyt pino on akselin suuntainen. Pitkään pinoon on sijoitettu satelliitin radiolaitteet, päätietokone, AaSI-spektrometri ja asennonsäätöjärjestelmä.

Lyhyeen pinoon on sijoitettu RADMON-säteilyilmaisin ja plasmajarru.

Satelliitin voimanlähteenä ovat sen ulkokuoreen kiinnitetyt aurinkokennot, joiden maksimiteho on 8 W.

Satelliitin massa on noin neljä kilogrammaa.



Yhteys Aalto-1 -tiimiin

Jaan Praks, professori, hankkeen koordinaattori

+358 50 420 5847, jaan.praks@aalto.fi

Minna Hölttä, tiedottaja

+358 50 539 6229, minna.holtta@aalto.fi

Seuraa meitä:

  Aalto Satellites Facebookissa

  Aalto-1 Twitterissä